Purkaa vai korjata?

 

Viimeisin tutkimushankkeeni Tampereen Yliopistolla käsitteli rakentamisen hiilijalanjälkivaikutuksia.  Tutkimuksessa, johon tein energia- ja hiilijalanjäljen laskennat, verrattiin 1950-luvun koulun peruskorjauksen ja mahdollisen laajennuksen päästövaikutuksia uuden samankokoisen rakennuksen rakentamisen päästövaikutuksiin. Uusissa kouluissa tutkittiin betonirakenteista ja puurakenteista vaihtoehtoa. 

Verrattaessa samankokoisia rakennuksia keskenään, on peruskorjaaminen uudisrakentamista ympäristöystävällisempi vaihtoehto betonirakenteiseen kouluun verrattuna. Tämä siitäkin huolimatta että uuden rakennuksen energiatehokkuus on merkittävästi peruskorjattua rakennusta parempi.  

Uuden puurakenteisen koulun päästöt ovat peruskorjausta pienemmät vasta kolmenkymmenen vuoden päästä (YM julkaisu 2021:9, kuva 14). 

Tutkimuksessa ei pyritty erityisen energiatehokkaaseen korjaamiseen vaan kohteelle toteutettiin tyypilliset, tämän ajan rakennuksille tehtävät peruskorjaustoimenpiteet.  Toimenpiteet kuitenkin täyttävät korjausrakentamiselle asetetut rakentamismääräykset. 

Isoissa kouluissa peruskorjaus ja laajennus on uudisrakentamista parempi vaihtoehto koko tarkastelujakson (50 vuotta) ajan, verrattuna sekä puurakenteiseen että betonirakenteiseen uudisrakennukseen (YM julkaisu 2021:9, kuva 19). 

 

 

Tutkimuksessa tehtiin kirjallisuustutkimus, jossa käytiin läpi vastaavia tapaustutkimuksia Suomen tyyppisessä ilmastossa. Tutkimuksia oli 15 kappaletta ja niissä oli yhteensä 56 vertailutapausta. 60 % tapauksista peruskorjaus oli uudisrakentamista vähähiilisempi vaihtoehto ja lopuissakin joissa uudisrakennus oli vähähiilisempi vaihtoehto tarkastelujakson aikana, oli niiden hiili-investoinnin takaisinmaksuaika keskimäärin yli 30 vuotta. 

VTT laski koulurakennuksille elinkaarikustannukset, jotka myös muodostuivat peruskorjausvaihtoehdossa pienemmäksi kuin uudisrakennuksessa. Kuten hiilijalanjäljessäkin, tarkasteltujen vaihtoehtojen kustannusero syntyy jo investointivaiheessa eikä uudisrakennuksen pienempi energialasku riitä eron kiinnikuromiseen 50 vuoden aikana.
 

Mikäli siis päästöjä halutaan vähentää nyt, tulisi rakentamisen ohjauksessa ja kaavoituksessa kannustaa ensisijaisesti korjaamaan rakennukset purkamisen sijaan. 

 

Tulokset on luettavissa Ympäristöministeriön raportista: 

http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-361-221-1 

 

Atriumtalo japanilaisella puutarhalla

Omakotitalo, Tampere 2020

hum 194 m²
kem 228 m²

Atriumtalo on monimuotoiselle omakotitaloalueelle suunniteltu yhdenperheen talo. Tontilta purettiin pieni huonokuntoinen asuinrakennus 1960-luvulta. Monipolvisen lupaprosessin jälkeen rakentaminen päästiin aloittamaan keväällä 2020.

Suunnittelun ideana on yksikerroksinen, japanilaisen puutarhan ympärille kietoutuva atriumtalo. Puutarhaan on näkymä olohuoneen isoista ikkunoista, länsisiiven tatamihuoneesta sekä itäsiiiven pukutiloista. Isot terassit kiertävät puutarhaa ja muodostavat varjoisan oleskelualueen talon pohjoispuolelle.
Talon eteläpuolelle avautuu ”aamukahviterassi” sekä japanilaista henkeä toistava kivipuutarha.

Tilat on jaettu kolmeen siipeen niin, että sauna- ja pesutilat sekä muut aputilat sijaitsevat länsisiivessä, itäsiivessä sijaitsevat makuu- ja työhuoneet. Keskelle jäävään korkeaan tilaan sijoittuu perheen yhteiset oleskelualueet, keittiö, olohuone ja ruokailutila. Avarasta tilasta maisema aukeaa valaistuun puutarhaan sekä sen takaa näkyvään metsään.

Massoittelulla on pyritty muodostamaan yksinkertainen vaakalinjainen kokonaisuus. Rakennuksen loiva pulpettikatto sekä siihen yhtyvä iso sisääntulokatos korostavat rakennuksen vaakasuuntaisia linjoja. Rakennus on tehty betonivaluharkoista ja se on verhoiltu osin vaalealla rappauksella, osin kestävällä punaseetriverhoilulla. Sisätiloissa betonilattiat ja verhoiluissa vaaleita puun sävyjä.

 

 

Villa Grööti

Omakotitalo, Tampere 2019

hum 146 m²
kem 180 m²

Villa Grööti on Kaukajärven upeimmalle maisematontille suunniteltu yhden perheen talo.

Tontti sijaitsee kaava-alueella, omarantaisella tontilla. Tontilla on vanha, yli 100- vuotias, rantasauna. Sauna muutettiin loma-asunnosta talousrakennukseksi ja kunnostettiin käyttöön perinteitä kunnioittaen.

Tontin kaava on 50-luvulta mikä osaltaan loi haasteet modernin nykyrakennuksen suunnitteluun. Kaava määrää rakennuksen maksimikoon (10 x 12 m), kattomuodon (harjakatto, kattokulma 1:½) ja räystäskorkeuden (5 m) ollen näin hyvin tyypillinen jälleenrakennuskauden 1½ -kerroksisen talon kaava. Kun rakennus kuitenkin sijaitsee jyrkällä rinnetontilla, päädyttiin ratkaisuun jossa osa ullakkokerroksesta on alakertaan avointa tilaa ja rakennuksessa on kellarillinen perustus.

Oleskelutilat ja keittiö sijoittuvat ensimmäiseen kerrokseen josta avautuu upeat maisemat järvelle. Koko taloa kiertää eri ilmansuuntiin aukeavat laajat terassit. Makuuhuoneet sijaitsevat ullakolla, kellarissa on lisäksi aputilat ja sauna.

Massoittelulla on pyritty muodostamaan selkeä, moderni rintamamiestalo. Yläosan muodostaa harjakattoinen ”monoliitti” jonka eri rakennusosat ovat väritykseltään yhteneväiset.  Katto sulautuu ulkoseiniin modernin räystäsmuotoilun ansiosta. Massa lepää ulokkeena luonnokivimuuratun kellarin päällä. Massan sisäpinnat ovat puuta ja etuseinä kokonaan lasia. Massasta ulkoneva kolmiomainen erkkeri ohjaa näkymät makuuhuoneista järvelle.

Koko rakennuksen etuseinä on lasia, joka hyödyntää sekä maisemat, luonnovalon että passiivisen aurinkoenergian maksimaalisesti. Kun rakennuksen vaippa on erittäin hyvin eristetty Passiivikivitalo, on ylikuumeneminen lämmittämistä suurempi haaste. Kuumeneminen pyritään estämään passiivisesti ulkopuolisilla säädettävillä kaihtimilla sekä yötuuletuksella. Lisäksi voidaan tarvittaessa käyttää koneellista viilennystä. Rakennuksessa on maalämpö ja sen energialuokka on A.

 

Eräkallio

Loma-asunto ja talousrakennus, Pirkkala 2019

hum 81 m²
kem 92 m² + 39 m²

Talo Eräkallio on upealle jyrkälle rantatontille suunniteltu loma-asunto ja talousrakennus. Rakennuksen muotoilu ja sijoittelu tontilla on suunniteltu paikan ehdoilla, olemassa olevat puut ja maaston muodot säilyttäen.

Suurten korkeuserojen ansiosta rakennusmassat saatiin sijoitettua kahteen tasoon niin, että alemmalla tasolla sijaitsevan talousrakennuksen katto muodostaa kattoterassin jolle on suora yhteys ylemmällä tasolla olevalta loma-asunnon terassilta. Talojen välissä on katettu portaikko josta on kulku talousrakennukselle.

Kolmen makuuhuoneen ja oleskelutilojen kompaktit neliöt (81 m2) on sijoiteltu niin, että rakennukseen muodostuu rauhallisempi makuusiipi sekä mahdollisimman avoin oleskelutila. Sisustus on harmoninen ja ajaton. Kaikista huonetiloista avautuu esteettömät maisemat järvelle isojen ikkunoiden kautta. Tontin vanhat, kauniit männyt nousevat ikkunoiden tasolle ja tulevat osaksi arkkitehtuuria.
Talon kolmella sivulla sijaitsevat terassit jatkavat sisätiloja ulko-oleskelualueiksi. Myös autokatos on kytketty samaan rakennukseen yhteisen katon alle.

Massoittelulla on muodostettu vaakalinjainen, maastoon sulautuva moderni rakennus joka tumman puuverhoilun ansiosta sulautuu maisemaan myös järveltä katsottaessa.

 

Kirkkokiven laavu

Church Stone Shelter

Tampere 2018
hum 22 m²
kem 23 m²

Kintulammin retkeily- ja luonnonsuojelualueelle suunniteltiin vuonna 2017 uusia katoksia ja laavuja yöpymiseen sekä taukopaikkoja tulentekoon. Rakennelmien suunnitteluun valittiin joukko retkeileviä arkkitehtejä ja ne valmistuivat uudelle alueelle vuonna 2018. Kaikissa rakennelmissa on käytetty puuta, kierrätettyjä rakennusmateriaaleja sekä ekologisia puunsuoja-aineita. Arkkitehti Malin Moisio suunnitteli puisen Kirkkokiven laavun alueen keskeiseksi rakennelmaksi.

Kirkkokiven laavu on ollut laajasti esillä kansainvälisissä arkkitehtuurijulkaisuissa. Laavu oli mm. ehdolla maailman suurimman arkkitehtuurijulkaisun, ArchDailyn, ”Building of the Year 2020” -kilpailuun kategoriassa ”Religious Architecture”. ArchDailyn lisäksi aineiston laavusta on julkaissut mm. ArchDaily Brasil, Designboom, Architectural Digest Russia, Octogon Architectral & Design magazine, Inhabitat, Material District ja Archello. Laavu on päässyt myös kansalliseen arkkitehtuurin tietokantaan, Finnish Architecture Navigator :iin.

Kirkkokiven laavu ArchDaily:ssä:

 

Kirkkokiven laavu sijaitsee suuren samannimisen siirtolohkareen lähellä. Siirtolohkare on perimätiedon mukaan toiminut kirkkona paikallisille hevospaimenille 1700-luvulla, mistä se on saanut nimensä.

Laavun tarkoituksena on tarjota miellyttävä ja rauhallinen taukopaikka vaeltajille ja retkeilijöille. Katoksen tulipaikkaa voi käyttää ruuan valmistukseen mutta sitä ei ole tarkoitettu yöpymiseen. Katokseen mahtuu kerralla vaikka kokonainen koululuokka. Kirkkokiven laavulle on tehty esteetön, pyörätuolilla kuljettava reitti läheiseltä pysäköintialueelta. Lähistöllä on myös esteetön kuivakäymälä sekä puuliiteri.

Arkkitehtoninen idea on pelkistää primitiivinen rakennelma modernilla tavalla. Laavun neliömäinen pohja ja jyrkkä harjakatto kuvastavat talon prototyyppiä. Keskellä sijaitseva tulisija ja maapohja taas viittaavat primitiivisiin asumuksiin. Kirkkokiven ”pyhän paikan” tunnelma on haluttu tuoda myös taukopaikalle. Katokseen muodostuu korkea sakraali tila, joka sulautuu ympäröivään luontoon avoimien päätyjen ansiosta. Eri kokoiset aukotukset avaavat rajattuja näkymiä, maisematauluja, metsään.

Katos on tehty pystyyn asetelluista 5-tuuman piiruista. Massiivinen puuseinä on rakennettu kierrätetyistä katukivistä tehdyn sokkelin päälle. Kattorakenne ja rakennetta jäykistävät penkit on tehty samasta puutavarasta. Katto on huopaa ja puuosat on käsitelty luonnonmukaisella tervan ja keitetyn pellavaöljyn seoksella, Roslagin Mahongilla.

Katos toteutettiin yhteistyössä Tampereen kaupungin omistaman Ekokumppanit Oy:n kanssa. Tampereen ev.lut. seurakunnat osallistui hankkeen rahoitukseen. Rakentaminen tehtiin paikan päällä ilman sähköä, pääosin käsityökaluin. Kirkkokiven laavusta on lyhyessä ajassa muodostunut Kintulammin retkeily- ja luonnonsuojelualueen ikoninen symboli.

Valokuvat: Julia Kivelä

Kintulammin alue valittiin vuoden retkikohteeksi 2020.